Eilen maanantai-iltana kuudelta aloitettiin Nekun kanssa jäljen alkeiskurssi. Paikkana metsä Jäälissä Kuusamontien varrella. Kouluttajana toimiva Karoliina piti alkuun alustuksen aiheesta. Netistä googlettamalla löysin linkkejä, joissa jälkiharrastusta valotetaan, joten en rupea lajia tässä enempää selvittämään: Heli Välimäen kirjoitus, Salme Mujusen kirjoitus sekä virallinen jälkikoe SPKL:n sivulta.

Itselläni oli kuvitelma koulutuksesta, jossa tallataan itse maastoon jälkeä ja tiputellaan makkaranpalasia jäljelle. Kouluttaja suosi kuitenkin enemmän kepin avulla opetettavaa jäljen opetusta.

Ensialkuun saimme livenä nähdä kouluttajan ja hänen koiransa työskentelyä jäljellä.

Tämän jälkeen siirryimme toiselle metsäalueelle, jossa jokainen kurssilainen vuorotellen haki koiransa opettelemaan kepin tunnistusta lyhyehköllä jäljellä. Tälle kurssille saivat ilmoittautua muutkin kuin PK-rotuiset ja mukana on suomenlapinkoira, kelpie, kääpiösnautseri, sileäkarvainen noutaja ja sheltti.

Nekku noutaa innokkaasti metsässä keppejä, kun minä viskelen niitä sille umpimähkään. Yleensä Nekku tuo kepin lähelleni ja pureskelee sitä.

Ensimmäisen kerran harjoitus oli siis n. 10 cm mittaisen kepin kanssa leikkimistä, jonka jälkeen kouluttaja tallasi muutaman metrin jäljen ja koiralle näyttäen laski kepin kantapäidensä taakse maahan. Kouluttaja poistui ns. takavasemmalle.

Minun tehtäväksi jäi osoittaa Nekulle äänettömästi jäljen alku. Nekku kyllä kävi jäljellä, mutta kun erehdyin jo keppileikkivaiheessa palkkaamaan Nekkua nakkipalasilla kepin kosketuksesta, koira vain istui ja tappitti minua nappisilmillään ja odotti. No, niin odotin minäkin sekä kouluttaja vieressä.

Odotus tuntui pitkältä, vaikka tuskin siinä kovin useaa minuuttia kului. Kouluttajan opastuksella näytin Nekulle uudelleen äänettömänä jälkeä ja Nekku lähtikin sitten jälken etenemään – hyvin hitaasti, sanoisimpa jopa innottomasti. Nekku ei ilmaissut keppiä muuten kuin haistelemalla sitä. Tästä haistelusta tuli sitten nakkipalkkaa. Vielä on opettelussa ylitsevuotava kehuminen koiran onnistuessa edes hieman...

Toinen harjoitus ei sujun sen kummemmin ja kotiläksyksi saatiinkin kepin nostoa maasta.

Kävinkin tänään tuosta lähimetsästä hakemassa maassa lojuvan männynoksan, josta pilkoin keppejä harjoittelua varten. Tänään ei vielä ehditty harjoittelemaan, kun ilta kului Nallikarissa ystäväni Lauran ja Onni-koiran kanssa ulkoillessa aurinkoisessa säässä.