Otsikon hiihtoloma typistyi hiihdon osalta yhdeksi hiihtokerraksi Levin koiraladulla, kun molempiin kantapäihin sain monoista rakot. Tiesin jo ennen hiihtämään lähtöä, että rakot tulee ja yritinkin estää niiden syntyä laittamalla laastaria kantapäihin, mutta ei auttanut.

 

Sää ei suosinut lomalaisia – aurinko näyttäytyi pari kertaa viikon aikana, mutta lumisadetta ja tuulta oli tarjolla sitäkin enemmän. Säästä huolimatta tuli ulkoiltua ja varsinkin käveltyä koirien kanssa jokaisena päivänä.  Levi on ollut meidän perheelle lomakohde useana talvena ja paikka alkaa tuntua jo toiselta kodilta. Leviä on rakennettu voimakkaasti viime vuodet ja se alkaakin muistuttaa jo pientä kaupunkia.  Ostin tältä reissulta kartan, josta selviää kesäaikaan patikkareitit laskettelurinteiden ja lähialueiden maastoista. Mielessäni olen pyöritellyt ruskaretkeä Leville jo pidempään.

Tein myös vierailun Päivänpaisteen kenneliin. Kotosalla olivat sheltit Hugo, Donna ja Peppi. Hugoa en ollut aikaisemmin tavannutkaan ja se kyllä hurmasi minut avoimella luonteellaan ja vilkkaudellaan. Vierailuhetkellä kuvaussää ulkona oli vaakatasoon satavaa lunta, joten Einin koirien kuvaaminen jäi siltä kerralta.

Viikon aikana ehdin muutaman kerran käydä nettikahvilassa ja opetella pojan läppärin kanssa langattoman verkon käyttöä. Pojalle piti soitella rinteeseen ja kysyä ohjeita, niiden turvin pääsinkin surffailemaan tutuille kotisivuille. Mitä, minäkö nettiaddikti?

Opin tällä reissulla myös jotain uutta. Mökissä ei ollut normi kahvinkeitintä vaan perkolaattori, jota en ollut aiemmin nähnyt saati sitten käyttänyt. Käyttöohje piti soitella mökin omistajalta ja täytyy kyllä sanoa, että tällä keittimellä sai tosi hyvät kahvit. Olin unohtanut suodatinpussit kotiin, mutta onni onnettomuudessa oli, ettei niitä olisi tarvittukaan.

Auringon laskun aikaan koirat pysähtyivät seuraamaan Levijärven rannalla olleen mökin pihassa haukkuvaa koiraa. Siinä tuli minulle tilaisuus kuvata valokuvauskurssin yksi kotitehtävä "siluetti"




Muita Levin kuvia täällä.