Ruskan värjäämistä lehdistä ei Kuusamossa enää ollut paljon mitään jäljellä, vaan lunta nilkkoihin asti ja pikkupakkanen.

Niinan ja Vilin seurassa ajelimme Lillin ja Nekun kera perjantai-iltana Kuusamoon ja Rukalle, jossa meitä odotti hyvin varusteltu mökki. Navigaattori ohjeisti löytämään mökin, vaikka välillä oli kyllä usko mennä koko aparaattiin, kun miesääni pyysi kääntymään useampaan kertaan välittömästi ympäri.... eli hieman hakusessa siis mökki, mutta lopulta löysimme sen : ) Mökki oli middle of nowhere eikä katuvaloista ollut tietoakaan.

Aamun valjettua saattoi havaita, että mökki oli mäntykankaalla ja olihan siellä ympärillä muutama muukin mökki, jotka olivat edellisiltana jäänyt pimeyden vuoksi havaitsematta.


Vili auttaa terassin puhdistuksessa...Lilli haluaa mukaan harjanheilutukseen ; )


Ennen luonnonpuistoon lähtöä, Nekku ja Lilli ottavat alkulämpimät mökin pihamaalla.

Lauantaina aamupäivällä suunnistettiin reput täynnä evästä Oulangan kansallispuistoon. Olimme netistä etsineet reittiä, jota kulkea ja Kiutakönkään päiväreitti, 8 km tuntui sopivalta kulkumaastolta (ilman riippusiltoja) itselleni ja koirille.

Patikointisää oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja oli pikkupakkanen, ei siis itikoista haittaa : ) Nelisen tuntia me reissulla värkättiin, minä kameran kanssa vähän väliä kuvia räpsimässä. Koiria pidimme irti, kun muita ihmisiä ei ollut näköpiirissä. Muutama muukin ”retkikunta” oli liikkeellä, mutta suurimman osan matkasta saimme kulkea upeissa Oulankajoen maisemissa omassa rauhassa.


Tämän verran löytyi ruskaa Kiutakönkään rannalta

Pysähdyimme n. 4 km päässä luontokeskuksesta olevalle nuotiopaikalle. Meidän onneksemme paikalla oli nuotiotuli valmiina, jonka oli sytyttänyt juuri paikalta lähtöä tekemässä oleva suurempi ryhmä. Metalliset makkaratikutkin olivat valmiina nuotiolla, joten ei muuta kuin makkarat paistumaan. Nuotiopaikka oli Oulankajoen rannalla ja olihan sillä nimikin Merenoja.

Onneksi olin muistanut ottaa kotoa lämpöalustat, joten istuminen märille penkeille nuotion ympärillä ei aiheuttanut housun takamusten kastumista : ) Kun makkarat sekä pullakahvit oli nautittu, olimme valmiit jatkamaan matkaa eteenpäin.

Kahdeksan kilometriä taittui ilman mitään ongelmia ja n. neljän tunnin kävelyn jälkeen olimme jälleen luontokeskuksessa. Pitihän sitä käydä vielä luontokeskuksesta muutama postikortti ostamassa, jos vaikka Postcrossingin kautta lähetän suomalaista maisemaa ulkomaille : )

Matkalla mökille, auton lämpimässä, iski jäseniin väsy. Ennen mökille menoa kävimme ajelemassa Rukatunturin ympärillä. Lumitykit jauhoivat lunta rinteissä ja rakennusnosturit olivat merkkinä uudisrakentamisesta alueelle.

Saunan lämmössä oli mukava palata ajatuksissa Oulankajoen maisemmiin ja luontopolulle. Muistona riessusta hyvä mieli ja kasa kuvia.


Kotimatkalla - koirat takapenkillä, turvallisesti turvavöissä

Sunnuntaina Oulua lähestyessämme viilonlopun talvisesta säästä ei ollut tietoakaan - nurmialueet ja lehtipuut vielä vihreänä sekä lämpötila +6 astetta.