Eilen lauantaina ei sitten lenkkeilty olleenkaan koirien kanssa. Pakkasmittari näytti jatkuvasti –20 tai enemmän. Koirat saivat tyytyä takapihaan, jossa kävivät pikaisesti tarpeillaan. Päivä tuntuikin tavallista pidemmältä, kun sisällä vain pyörittiin.

Tänään sitten onneksi säätiedotukset eivät pitäneet paikkaansa, vaan pääsimme koirien kanssa metsään lenkkeilemään. Pakkasta oli –12 ja kylmä tuuli. Poikkeuksellisesti jätin Nekun kotiin, kun lähdin shelttilenkille. Viimaiselle Haukkikselle kertyikin jälkeen mukavasti lenkkikavereita – Vili, Milli, Nano, Peppi, Elmeri, Pipa, Ronja ja Iines. Lilli joukon vanhimpana yritti määrätä keulilla tahtia äänekkäällä käytöksellään. Välillä tämä onnistukin ja jono pysähtyi kuin seinään, kun muut sheltit pysähtyivät Lillin taakse polulla. Eihän tämä ensimmäinen kerta ollut, kun Lilli komentaa muita shelttejä… on se vaan joskus niin rasittavaa katsella sen käytöstä.

Tunnin verran metsässä kuljettiin ja lämminhän siellä tuli, kun olimme melkein kokoajan liikkeessä, mitä nyt yksi jääpaakkujen poistotauko pidettiin, kun jokainen koira vuoron perään pyörähti puolulle tassujaan puhdistamaan.


Siinä samalla tehtiin pientä galluppia siitä, pitääkö tassun pohjan karvat olla talvella lyhyet vai pitkät. Useimmat olivat samaa mieltä kanssani, että ei sillä ole merkitystä leikkaako karvat lyhyeksi vai antaako olla – samalla tavalla kerää lunta jääpaakuiksi kuitenkin : (

Lenkin jälkeen kävin viemässä Lillin kotiin ja klo 14 menin Haukkikselle takaisin. Jokaisen kk:n ensimmäinen sunnuntai on mitteleiden (ja muidenkin pienpystäreiden) yhteislenkin vuoro. Viimeksi lenkkeiltiin mitteleiden kera marraskuun alussa.

Tällä kertaa vain ei sitten muita pystäreiden omistajia tullut paikalle, joten tein Nekun kanssa kahdestaan metsälenkin. Hassua, en edes muista, milloin olisin edellisen kerran lenkkeillyt Nekun kanssa kaksistaan. Toisaalta se tuntui oudolta, kun Lilli ei ollut mukana ja toisaalta oli mukava huomata, että Nekku viiletti metsäpolkuja yhtä innokkasti kuin Lillinkin seurassa : )

Nyt oli kamerakin mukana ja lenkiltä tallentui muistoiksi muutama sinisen hämärä kuva