Viikkojen iltalenkkeilyt koirien kanssa hämärän aikaan alkaa olla takanapäin. Perjantaina ehdin töiden jälkeen metsään, kun valoisaa aikaa riittää nyt ainakin klo 17 saakka. Enää ei puutu kuin auringonpaiste : )

Viikolla alkanut nuha ei näy hellittävän. Tänään jätin flunssan vuoksi koirien lenkityksen väliin, mutta takapiha tarjosi koirille mahdollisuuden takaa-ajoleikkiin, kun poikamme avasi lapiolla umpeen sataneet polut. Lilli juoksutti itsensä väsyksiin yrittäessä saada jokaisesta lapiollisesta osan lunta suuhunsa.

1265490619_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


1265490606_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Lillin takajalka lumessa riekkumisen jälkeen. Kaikki tassut ja mahanalus samanlaista. Harvalla metallikammalla lähti lumipallerot irti parhaiten.

Ostin viikolla uudet putkiluut koirille ja annoin jälleen niiden syödä luuta, korvaten iltaruoan. No, seuraavana aamuna sitten annoin molemmille yrjölänpuuron lihapalleroiden kera ja lähdimme aamulenkille. Lilli oksensi ruoan metsäpolulle : ( Siinä vaiheessa vasta älysin, että neidin masu taitaa olla täynnä vielä edellisen illan luuruokailusta, ei itse luuta, vaan sitä kaikkea muuta, mitä luun pinnalla oli ja tietysti sitä ydintä. Nekku ei ilmeisesti ahnehtinut illalla luuta samalla tavalla, koska sillä pysyi aamuruoka masussa. Onneksi ripulia ei kummallekaan tullut, ehkä siksi, kun annoin molemmille Inupekt Forte -tabletit ennen luita.

Ennen töihin lähtöä Lilli ehti vielä tehdä ns. ”yrjöt” ihkauudelle matolle toisen poikamme huoneeseen. Tunnelma ei ollut jäärin iloinen, kun oli töihin lähtö, mutta ei auttanut kuin alkaa mattoa huuhtelemaan ja pesemään oksennuskohtaa puhtaaksi.

Jotain hyvääkin tästä luiden järsimisessä on. Hammaskiveä on kyllä lähtenyt molemmilta kiitettävästi hampaista, joten tervetuloa ripulit ja yrjöt, jos hampaat luiden avulla puhdistuvat : )