Nekun perjantai aamupäivä meni kotipihlajassa keikkuvaa oravaa vahtiessa. Pää kenossa se istui pihlajan alla ja orava pysyi liikkumattomana latvassa. Vahtimiseen kyllästyneenä Nekku päätti hätyyttää oravan liikkeelle yrityksellä kiivetä perässä puuhun, mutta yritykseksi se jäi. Haukkuminenkaan puun juurella ei tuottanut tulosta. Orava ilkkui Nekulle naksuttelevalla äänellä sekä viuhtoen häntäänsä kuin kissa.
Yritystä ei puuttunut, kuten alla olevista kuvista näkyy...
Lilli kannustaa Nekkua haukkumalla...
Orava jätettiin pihlajaan ja lähdin käymään metsälenkin koirien kanssa. Sää oli jälleen hieno, kylmästä tuulesta huolimatta. Metsässä tuli vastaan mies, joka kertoi edellispäivänä rotikan käyneen kääpiösnautserinsa kimppuun Tahkiksen leveällä polulla. Molemmat koirat olivat olleet kytkettyinä. Tämä vanhempi mies oli ottanut niskalenkin rotikasta ja selättänyt sen - en olisi uskaltanut ryhtyä moiseen. Miehen koiralle ei ollut käynyt kuinkaan eli säikähdyksellä selvisi. Maikkulassa hiihtoladulla minut pysäytti nuorimies ja ehdin jo miettiä perusteluja minkä vuoksi koirat ovat irti ladulla ; ) Toruja ei tullut, vaan mies kysyi, olinko nähnyt kissaa? Hänellä oli edellisenä päivänä karannut Maikkulan Nesteen pihalla autosta kissa, jota nyt oli etsimässä. Alla muutama kuva lenkiltä.
Vielä oli paikoin hankikeli
Poseerausta kameralle
Lilli 5 v., on se nätti...
Nekku 2,5 v. ja pohjavilla roskiksessa
Nenätyöskentely kuuluu olennaisesti lenkkeilyyn
Lilli mielipuuhassaan eli hieromassa selkäänsä hajuihin maassa. Muutaman kerran on pitänyt koira pestä kotona, kun se on haissut tosi pahalle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.