Tämä ei sitten sattunut koirille vaan minulle. Kävin eilen alkuillasta koirien kanssa tutussa metsässä lenkillä. Leveällä polulla oli maassa hillopurkin punainen muovikansi. Poimin kannen maasta ja ajattelin, että heitänpä sitä fresbeen tapaan, varsinkin kun Lilli on innokas näitä lentäviä esineitä noutamaan. Tiesin kannen olevan kevyt, joten kiskaisin kunnolla siihen vauhtia. Auts… oikeaan olkapäähän sattui kipeästi. Eipä tehnyt mieli enää kantta heitellä, vaan se jäi metsään, sinne minne se oli lentänytkin. Lillikään ei sitä siitä risukosta halunnut hakea.

Kotona kerroin tapauksesta, mutta varsinaista kipua en sillä hetkellä enää olkapäässä tuntenut.
Heräsin yöllä klo 3 ihan hirveään olkapään jomotukseen ja kipu säteili sormiin saakka. Lääkitsin itseäni ja nukuin katkonaisesti. Kelloradio herätti klo 6.15 ja ei muuta kuin ylös. Kipu tuntui heti, kun kättä liikutin. Tähän kipuun nappasin kasisatasen Buranan, jonka vaikutus tehosi aamulenkin aikana niin hyvin, että lähdin pyörällä töihin.

 

Buranasta huolimatta kipu tuntui, varsinkin jos nojasin oikealla kädellä pyörän ohjaustankoon. Töistä soitin työterveysasemalle ja sainkin ajan klo 12. Diagnoosi oli kiertäjäkalvosimen jännevamma. Olen nyt sairauslomalla, mutta kättä tulisi käyttää kivun rajoissa. Aika haasteellista nyt, kun pienikin liike saa sietämättömän kivun aikaan. Sain kahdet eri särkylääkkeet, joten eiköhän niillä kipu taltu siedettäväksi. 

Suu kyllä loksahti auki, kun lääkäri sanoi, että jos ei viikossa parane, niin sitten ultrataan olkapää.
Jos vamma on paha, hoitona leikkaus : (  Toivottavasti tämä ei ole niin paha, että puukkoa pitää käyttää.

Nyt harmittaa se pieni, punainen muovikansi – kuinka pienestä voikaan saada itselleen ison, kipeän vaivan.