Viikonloppu vierähti mukavissa merkeissä, kun perjantaina startattiin Nekun, Niinan ja Vilin kanssa koti Varkautta ja agilityn SM-kisoja. Niina osallistui SM-kisoihin Vilin kera ensimmäistä kertaa ja minä vietin Nekun kanssa turistielämää kisoja seuraten.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Majapaikkamme oli asuntoauto, jolla siis olimme matkaan lähteneet. Majoituspaikan olimme varanneet kisa-alueelta. Tämä ratkaisu osoittautuikin viikonlopun aikana mainioksi vaihtoehdoksi.
Perjantai-iltana olimme perillä klo 22 aikoihin ja auto parkkeerattiin meille varattuun paikkaan tai ainakin melkein. Varauskartan mukaan meidän paikalle oli toinen asunto-auto jo tehnyt leirin. No, siihen viereen sitten meidän auto ja koirien lenkityksen ja iltapuuhien jälkeen nukkumaan.

Lauantai aamuna heräsin aikaisin n. klo 6, enkä saanut enää unta. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Minä viihdyin Nekun kanssa katsomossa ja molempien kehien laidalla. Eniten tietysti kiinnosti oman seuran eli OKK:n joukkueiden kisaamiset. Iltapäivällä alkoi aikainen herääminen ja ulkoilma sen verran väsyttää, että poistuin nokosille asuntoautoon. Unta eivät haitanneet koirien haukut eikä kaiuttimesta kuuluvat kisaselostukset.

Sunnuntai aamuna heräsin vesisateen ropinaan. Klo 8 alkoi minien yksilökisan rataan tutustuminen ja aamuvirkkuna oli kehän reunalla. Sateeseen tuli juuri silloin pieni tauko, mutta kisan edetessä vesisade vain yltyi. Sateen myötä kisakenttä muuttui rapaiseksi. Vettä satoi koko päivän. Kyllä oli mukava poistua asuntoautoon välillä vaihtamaan kuivia sukkia jalkaan, hörppäämään kuumaa kahvia ja muuten vain sadetta pitämään. Klo 16 aikoihin alkoi kotimatkamme ja Oulussa olimme viiden tunnin ajon jälkeen.

Nekun käytös kisa-alueella ja muiden koirien läsnä ollessa yllätti minut. Alkuun se yritti aloittaa tavanomaista räksytystä heti, kun vain näki toisen koiran, mutta lopetti, kun kielsin. Kisoja seuratessani se makoili milloin nurmikolla tai hiekkakentällä jalkojeni juuressa hyvin rauhallisena ja välillä torkkuen.

Lilli, joka normaalioloissa on aika hiljainen, kiihtyy agilitykentän reunalla toisista koirista ja haukkuu jatkuvasti kielloista huolimatta. Tässä syy, miksi jätin Lillin tältä reissulta pois. Kuvia otin jonkin verran ja niitä voi käydä katsomassa täältä.