Aamulla kahdeksan aikoihin –20 lämpömittarissa ja auringonpaistetta.

Ohjelmassa toisen pojan vienti mieheni kera jääpallojoukkueen bussille, joka starttasi ennen puoltapäivää Jyväskylää kohden. Kotona putosi kännykkä lattialle ja puhelimella ei voinut soittaa, kun en kuullut vastaajan puhetta ja akkukin loppui. Kännykkä laturiin, koirat auton kyytiin ja polttopuiden hakuun vanhemmilta Maikkulasta.

Meijun kanssa oli jo aamulla sovittu lenkistä Haukkikselle, josta myöhästyin, kun ei ollut kännykkä mukana. Kävin kotoa hakemassa kännykän ja kameran ja puukuorma auton tavaratilassa kaarsin Haukkikselle. Vihdoin viimein päästiin lenkille. Aurinko paistoi ja pakkasta enää n. –5 astetta. Eipä ehditty kovin kauas autolta, kun kännykkä soi (ihme!) ja jopa kuulin soittajan äänen. Jonna sieltä Haukkiksen parkkipaikalta soitteli ja kyseli onko se minun auto, jossa ovet auki?
Kiitos vielä kerran Jonnalle auton ovien lukitsemisesta – säästyi ne kallisarvoiset polttopuutkin….

Pari tuntia vierähti metsässä kuvia näpsien. Kuvia voit käydä katsomassa täältä. Kyllä oli meidän neidit lenkistä väsyneitä, kun palasin kotiin. Purin puukuorman autotalliin ja molemmat koirat nukkuivat jo etuistuimella vierekkäin. Sisälle päästyämme, molemmat koirat jatkoivat uniaan. Itselläkin posket hehkuivat ulkona olosta – auringonpaiste ja hohtavat hanget, siinä ehkä syy punoitukseen.