Jouluaaton aamun touhotusten jälkeen, kun riisipuuro oli laitettu hautumaan, lähdin koirien kanssa metsälenkille. Lunta on satanut viime päivinä sen verran, että puiden oksat notkuivat lumesta ja osa poluista oli vielä kävelemättömiä. Aaton iltapäivän sininen hetki ja hiljainen metsä rauhoittivat mieltäni kummasti.

 

Lillin ja Nekun ”kissa-hiiri-leikkiä” oli mukava seurata, pakkaslumi vain pöllysi koirien juostessa peräkanaa pitkin polkuja. Välillä piti molempien koirien tassuista irrotella isoja, jäätyneitä lumipaakkuja, kun meno hidastui kolmella jalalla kinkkaamiseksi.

 

Seinänaapuri oli tehnyt Lillille ja Nekulle pienet paketit. Aattoiltaan asti ei tarvinnut neitien jännittää paketin sisältöä, vaan annoin ne heti lenkin jälkeen avattavaksi. Molemmat saivat maistuvan piparilahjan : )





 

Joulupäivän kova pakkanen yllätti ja pitikin meidän sisätiloissa melko tiiviisti. Pitihän sitä tietysti lyhyet kakka&pissalenkit tehdä, mutta sitten kipinkapin sisälle lämmittelemään.

Lumisateen ja tuulen jäljiltä lähimetsän männyt olivat saaneet runkoihinsa koristeet


Joulupäivä klo 14.30. Pakkanen paukkui, mutta ei niin kylmää, etteikö kamera näpeissä pysynyt : )
 

Tapaninpäivänä tuuli kylmästi. Metsässä pystyi kuitenkin lenkkeilemään ja kiersimmekin Nekun ja Lillin kanssa metsäpolkuja tuulensuojaa hakien. Kotimatkalla kyllä piti pistää juoksuksi, tuuli oli purevan kylmää ja tunkeutui toppavaatteista huolimatta iholle.

Joulu sujui rauhalliseen tahtiin. Koirat saivat sisällä suklaasta tyhjentyneiden pahvilaatikoiden sisään herkkuja, joita sitten avasivat molemmat omilla tyyleillään auki ; )


Nekun tyyli - kertarepäisy ja se on siinä!


Lillin tyyli - varovasti kulmasta auki, useina pieninä palasina.


Kyllä oli jälleen koko perhe ollut kilttinä - minä sain lahjaksi piikkimaton ; )

Tänäkin jouluna sähköpostiin saapui toinen toistaan ihananimpia
joulukortteja. Joulunkorttien aiheena oli tietysti se oma koira (tai koirat). Kiitos kaikille kortin lähettäneille : )