Kärsimysten viikko, minulla nimittäin. Tämä viheliäinen flussakausi alkoi minun osalta viime keskiviikkona kuivalla, hakkaavalla yskimisellä. Torstaina olin kuumeessa ja sairastelin kuumetta ja yskää koko loppuviikon. Kuume laski ja nousi kuin vuoristorata, eikä paranemisesta ollut mitään merkkiä, joten maanantaina työterveysasemalle näytille.

Pelkkä kuume ja yskä sai tt:n ajanvarauksen vastaaoton varpailleen ja minulta tentattiin puhelimessa ulkomaanmatkailut ja pikkutarkasti myös muut oireet. Pikacrp osoitti, ettei tulehdusta ollut, joten antibiootit unohdettiin. Sain kuitenkin tähän limaiseksi muuttuneeseen, koko kehoa ravistelevaan yskään reseptiyskänlääkkeen, joka tehosi. Loppui yltiöpäinen yskiminen – pallea oli jo niin kipeä, että kädellä piti painaa rinnanalta kun yskänpuuska yllätti.

Kuume laski maanantain aikana ja nyt kuumemittari näyttää alilämpöä – aamulla 35.8. Edelleen yskittää. Lieneekö tähän tautiin liittyvää, mutta aika ajoin kävellessä jalkapohjia tikkuillee, kuin nuppineulojen päällä kävelisi.

Niin ja jotta en vähällä pääsisi, eilen ilmaantui hermoja kiristävä molempien jalkojen särky, joka ei anna istui tai maata ollenkaan. Vain liikkeessä oleminen helpottaa kipua – niin ja tietysti burana. Huomenna menen töihin, mukaan lähtee myös yskälääke ja buranat.

Tämä minun jatkuva makoilu ja sisällä olo ovat hämmentäneet molemmat koirat. Koirien lenkitys on jäänyt pariin puolen tunnin lenkkiin per päivä. Ei siis hirveän innokasta koiranlenkittäjäväkeä meillä : ( Olenkin potenut tämän flunssan lisäksi huonoa omaatuntoa, kun koirat ovat muuttuneet todellisiksi sohvaperunoiksi. Onneksi on parveke ja piha, jonne koirat ovat päässeet halutessaan. No, molemmat koirat ovat saaneet pötkötellä samassa sängyssä tai sohvassa minun kanssa, en ole raskinut niitä poiskaan ajaa, vaikka ahdasta on ollut.

Nekusta on löytynyt uusi, lohduttajan luonteenpiirre. Kun olen maannut sohvanpohjalla korkeassa kuumeessa kuin kuollut, on Nekku hypännyt ensin jalkopäähän josta hivuttautunut rinnan päälle ja kielellä lipaissut poskeani tai korvaani. Mainittakoon, että Lilli tämän lohduttamisen on osannut/näyttänyt jo monta vuotta, mutta Nekun käytöksenä tämä oli minulle uutta : )