Nekku on pari päivää aivastellut ihan hirveästi ja se kakoo, ihan kuin nielussa olisi jotain ylimääräistä sekä vetää ns. henkeen, jonka jälkeen yökkää. Nenu vuotaa kirkasta eritettä. Aamulla huolestuin toden teolla, kun ruoka ei maistunut – kääntyi kupilta pois. Mittasin kuumeen, mutta sitä ei ollut.

Otin Nekun mukaan töihin ja soitin Akuuttiin aikaa eläinlääkärille. Vihdoin kun pääsin läpi, niin aika irtosi perjatai aamulle klo 8. Vastaanottoavustaja epäili oireista kertoessani nenäpunkkia.

Ihmettelin, että mistä Nekku on sen voinut saada, sillä emme ole Nekun kanssa olleet missään tilassa, jossa olisi paljon muita koiria – vain sheltti- ja mittelilenkit, mutta tartunnan saamiseen riittää yksikin nenäkontakti : ( Lilli ei oirehdi mitenkään?

Nekku pötkötteli hyvin rauhallisena kevythäkissä työhuoneeni lattialla koko päivän ja tämä liikkumattomuus on hyvin epätavallista eloisalle koiralle.

Nekun oireista ilmoitin myös Iineksen & Ronjan sek Pyry & Panun omistajille, sillä Nekku ja Lilli ovat olleet nenäkosketusetäisyydellä kaikkiin neljään shelttiin pe-ma välisenä aikana.

Töiden jälkeen aurinkoinen ja +10 asteen lämpötila saatteli meitä  metsälenkillä. Haukkukeitaan lähellä olevalla pururadalla oli rauhallista ja linnut olivat äänessä suurella joukolla. Haukkukeitaan alue oli hiljainen, edes innokkaita frisbeegolffareita ei näkynyt. Siinä entisiä golfkentän maisemia katsellessani ja pururataa kävellessä tunsin itseni kuin maanomistajaksi, joka mittaili maita saappaillaan ; )

Pian alue täyttyy iltaisin jalkapallon, frisbeegolfin, lenkkeilijöiden ja koiraharrastajien runsaasta määrästä, kunhan lumet sulavat lopullisesti ja maa kuivuu talven jäljiltä.