Niinan ja Vilin kanssa metsälenkillä. Nekulla alkoi juoksu, joten se sai jäädä kotiin.
Tuttuja metsäpolkuja kuljettiin ja haettiin kuivaa kangasta, että ei olisi kengät kastuneet. Pururadalta poikettiin (minun ehdotuksesta) pienelle polulle, kun en ollut sitä koskaan ennen kulkenut. Muutaman metrin jälkeen minä kirkaisin ensin, että KÄÄRME ja Niina säikähti minun reaktiota niin, että kiljaisi myös. Lilli oli jo ehtinyt kyykäärmeen ohi, jonka pää oli uhkaavasti pystyssä ja pysähtyi katsomaan meitä. Niina koppasi Vilin syliin ja minä komensin Lilliä pysymään paikoillaan ja kiersin nopeasti käärmeen vähän kauempaa ja otin Lillin syliin. Siihen päättyi meidän
"ristiretki" oudolla metsäpolulla ja palasimme kiltisti pururadalle takaisin. Onneksi käärme ei purrut Lilliä, ilmeisesti Lilli ei edes huomannut käärmettä, se kun makasi kiepillä ihan polun vieressä metsässä. Inhottava ensikohtaaminen kyyn kanssa - toivottavasti myös viimeinen.