Keskiviikko iltana ajelin Lillin ja Nekun kanssa mökille. Ilta-aurinko paistoi mukavasti ja ohi vilisevä maisema vihersi. Mies ja nuorempi poikani saapuivat mökille moottoripyörällä. On se vain niin eri maailma siellä mökillä – ei juoksevaa puhdasta vettä, sauna lämpiää puilla ja sisälläkin ns. harmaavesi pitää kantaa ulos. Ja sen takia minä mökkielämästä niin tykkäänkin – ei ole kiirettä mihinkään.

Lilli ja Nekku juoksivat jälleen itsensä väsyksiin asti, kun vapaana saavat temmeltää. Kyllä niiden touhuja on ilo katsella ja mikä ehkä parasta, se lenkittäminen jää mökillä pois, kun koirat saavat olla ja liikkua mielensä mukaan pihamaalla.
1243100211_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Helatorstai aamuna Nekku tutkii Kiiminkijoen pintaa tarkkaan, liekö kalojen laskenta menossa ; )

Pojan kanssa teimme pihalle agilityrataa viidestä hypystä ja putkesta. Lilli oli ihan täpinöissään ja suoritti omasta päästä keksittyä rataa innolla. Nekku on sellainen ”perässä vedettävä” joka teki rataa vain makupalan toivossa ; ) Kepit virittelin vielä ennen
kotiin lähtöä, joten seuraavalla mökkireissulla on sitten yksi este lisää.
1243100223_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 
Tämä emalikattila mökin päädyssä toimittaa linnunpesän virkaa.

Tänään kävin Lillin kanssa kaverikoiravierailulla Kannelkodissa,  jossa asuu 15 muistihäiriöstä vanhusta. Mukava vierailukohde. Lillin lisäksi vierailulla olivat Tara, Nita ja Laikku.

Btw, kävin käden kanssa maanantaina uä-tutkimuksessa. Uä:ssä ei jänteen repeämää ollut nähtävissä. Tieto sai minut hyvin iloiseksi, sillä tapaturman jälkeinen kipu antoi kyllä viitteitä pahemmasta. Nyt sitten annetaan käden parantua rauhassa. Mitään äkkiliikkeitä, esim. maton kopistelua, ei sillä pysty tekemään.