Helatorstaista sunnuntaihin vietimme tosi ihanan ajanjakson mökillä. Helle helli hipiää ja pulahdus Kiiminkijokeen vilvoitti kummasti : )

Helatorstaina Meiju ja Tuulikki kera shelttien tulivat mökkivierailulle ja kolmee naiseen haravoimme takapihan. Kiitos molemmilla avusta! Koirat saivat juosta vapaana koko päivän. Koirista Panu, Ronja ja Lilli saivat myös vilvoittavan jokikylvyn, Panun ja Ronjan uidessa joessa, mutta Lilliä pidin laiturilla kiinni, kun se polski muutaman vedon vedessä, jonka jälkeen nostin sen takaisin laiturille.

Meijun kanssa uskaltauduimme sitten saunasta jokeen. Uimiseksi sitä ei voi sanoa, sillä jokivesi oli yhdeksän asteista ja käynti kaulavesillä riitti – sydän hakkasi muutaman ylimääräisen lyönnin ja kylmä vesi pisti suun haukkomaan henkeä.

Silti käynti joessa jälkikäteen tuntui taivaalliselta, veren lähtiessä kiertämään suonissa vinhaa vauhtia ja lämmön tunne siinä laiturilla seistessä levisi jäseniin. Ja talviturkki on nyt sitten heitetty!

Perjataina siipan kanssa hoideltiin hieman kaupunkiasioista, mutta minä palasin iltapäivällä mökille autolla koirien kanssa ja mies rullaluisteli rapiat 28 km Oulusta Kiiminkiin.

Nyt kun itikoita ei vielä ollut, oli nautinto istua saunan jälkeen ilta-auringonpaisteessa pihakeinussa ja nauttia vain hyvästä olosta.

Kaikenlaista puuhaa riittää mökillä ja onneksi on vapaus olla tekemättä mitään, jos ei huvita. Lämpömittarin kivutessa yli 20 asteen oli mukava välillä vain istua ja katsella virtaavaa jokea, nauttia jäätelöstä ja kuunnella lintujen laulua. Lilli ja Nekku ottivat kauneusunia nurmikolla maaten.

Menneet päivät olivat liian lämpimiä pientä agiharkkaa ajatellen (myös minulle).  Lilli ja Nekku eivät jaksaneet kisuta keskenään kuin hieman aamupäivällä, jonka jälkeen hakeutuivat ulkona varjoon ja mökissä viileimpään kohtaan makaamaan. Eiköhän niitä hieman viileämpiä mökkipäiviä eteen satu, jolloin otetaan hypyt ja putket käyttöön : )

Piilotin ensimmäistä kertaa lihapullan palasia etupihalle, puiden juurille, portaiden askelmille, kivien päälle ja koirat odottivat tuvassa makupalojen piilotuksen ajan. Ajattelin, että namienhaku on niille liian vaikeaa, kun lihapullapalaset olivat levällään isolla alalla. Mitä vielä, molempien nenut toimivat tosi tarkasti ja lihapullanamit toisensa jälkeen löytyivät popsittavaksi – hyvä Lilli ja Nekku!



Kuvamuistoja mökkielämästä täällä.